Kaivoin reppuani, ohi kulki lenkkeilijä, joka loi porukkaamme uteliaan katseen. Onnea oli jäljellä sen verran, että saimme sentään juonia pusikossa lähes rauhassa. Otin repusta juomapullon, jakkuni, repun pohjalla lojuvat muhjaantuneet nenäliinat. Josh nyrpisti niille nenäänsä. Viimein tunsin tutun pyramidin kulman, otin sen käteeni. Sitähän ei ollut mikään pakko pitää kädessä, mutta halusin olla täysin varma, … Jatka artikkelin 39. Tehtävä lukemista